Elämää toimikunnassa – Osa 1 | Yhteisöjäsenen päiväkirja

Ajattelin alkaa pitämään tällaista säännöllisen epäsäännöllistä blogia ajatuksista sekä kokemuksista nimitys- ja palkitsemistoimikunnan yhteisöjäsenenä. Tehtävähän ei ole mikään kokopäiväinen homma, joten julkaisutahtikin tulee varmaankin olemaan sen mukainen.

Koska vaalikampanjani yksi perusteeseistä kuului ”Yhteisö on muutakin kuin foorumi”, olin ajatellut, että näitä tekstejä voisi olla fiksua kirjoitella Inderesin alustalle, josta ne mahdollisesti tavoittavat muutkin yhteisön jäsenet kuin vain foorumilaiset. Kun Valkeajärven Tomi näytti ajatukselle välittömästi vihreää valoa, niin tässä sitä nyt ollaan.

Tarkoitus on siis pohtia tässä blogissa ääneen Inderesin liiketoimintaa sekä strategiaa. Tavoite on lisätä läpinäkyvyyttä sekä lisätä vuorovaikutusta yhteisön kanssa, ja näin saada kättäpitempää päätöksentekoon itse toimikuntatoiminnassa.

Vaikka yhteisön jäseniä on monenlaisia Inderesin eri alustoilla, paras tapa vaikuttaa ja saada ääntään kuuluville on luonnollisesti Inderesin keskustelufoorumi. Tervetuloa siis jakamaan ajatuksia esimerkiksi Inderesin osakkeenomistajien nimitys- ja palkitsemistoimikuntaketjuun.

Toimikuntauran alku

Varsinainen toimikuntatoiminta on alkanut mukavan leppoisissa merkeissä. Kohokohtina mainittakoon pariin WhatsApp-ryhmään pääseminen ja viimeisimpänä sekä varsinaisena skuuppina uuden henkilöstöjäsenen valinta. Inderesin henkilöstö valitsi avoimessa äänestyksessä edustajakseen Sara Antonaccin, joka ottaa vastaan henkilöstöedustajan valtikan Jenny Cederqvistiltä.

Saran valinta miellyttänee myös Inderesin yhteisöä, sillä yhteisönrakentajana hän ymmärtää varmasti yhteisön tärkeän roolin osana Inderesin liiketoimintaa ja strategiaa!

Olen myös vaihtanut muutamia ajatuksia hallituksen uuden puheenjohtajan Joakim Frimodigin kanssa liittyen hänen näkyvyydestänsä yhteisön suuntaan. Tämän asian tiimoilta pitäisi tapahtua jotain konkreettista aivan lähiaikoina.

Muuten into pinkeänä täpisevän uuden toimikuntajäsenen tehtäväksi on jäänyt osakeyhtiöiden hallitustoimintaan tutustuminen (tästä voisi kirjoitella myöhemmin lisää) sekä entistä syvällisempi perehtyminen Inderesiin yhtiönä. Tähän vasta julkaistu Kurinalainen anarkia – Mikael Rautasen ja Inderesin tarina - kirja tarjosi sopivasti lisää materiaalia. Toki Rautasen haastattelu Cofounderi-podcastissa oli toiminut jo tarinaa avaavana teaserinä.

Kirja, yhteisö ja puukko

Jos joltakin asia on mennyt jostain syystä ohi, niin kirja siis julkaistiin 9.5. ja Inderesin yhteisölle on tarjolla etuna maksuton kuukausi. Jotain yhteisön tarmosta kertonee se, että käyttäjät JP199, TJT, Pohjolan Eka sekä Relaaja julkaisivat omat kirja-arvostelunsa jo julkaisua seuranneena päivänä!

Koin mielenkiintoiseksi sen, että kukin jäsen suhtautui kirjaan vähän omalla tavallaan. Se varmaankin kielii siitä, miten ihmiset ovat eläneet kiihkeästi mukana Inderes-tarinassa, jokainen omasta viitekehyksestään. Itsekin olen ehtinyt kirjan pariin otteeseen kuunnella. Kirja-arvostelut eivät kuulu omiin vahvuuksiini, mutta kommentoidaan nyt sen verran, että koin kirjan tarinana, jossa korostuu se, että menestyvänkin yhtiön tarinan taustalla on aina ihminen ja yksilön elämä. Tässä teoksessa mieleeni jäivät erityisesti ne elämän vähemmän positiiviset tapahtumat.

Rautanen itse kommentoi kirjaa foorumilla ennen julkaisua sanoin ”oon tässä itsekseni pohtinut kuinkahan moni laittaa laput laitaan tämän luettuaan kun paljastuu, miten sekavaa tämä tekeminen toisinaan on ollut”. Parista kuuntelukerrasta huolimatta, itse olen kuitenkin toistaiseksi päätynyt vielä pitämään kiinni Inden lapuistani.

Ensimmäinen kuuntelukerta tosin oli itselle siinä mielessä traumaattinen, että unohdin patikoidessani 33 vuotta sitten kummisedältäni joululahjaksi saamani puukon alla olevan kuvan penkille, josta sitä ei kuitenkaan enää parin päivän päästä löytynyt. Muuten epäonnistuneen etsintäretken pelasti kuitenkin kaunis auringonlasku.

Läpällä ja tsägällä-strategia

Niin kirjassa kuin muissakin yhteyksissä, Inderesin Läpällä ja tsägällä-strategia on toistunut usein viime aikoina. Inderesin tarinaan tosiaankin mahtuu paljon erilaisia sattumia: Nordnetin tarjous aamukatsauksen tekemisestä, Innofactorin ehdotus maksullisesta analyysistä ja vaikkapa Vernerin innostus tehdä kotivideoita toimistolla.

Onko nämä sitten läppää ja tsägää, ehkä. Mutta kun ihmisillä on palava halu tehdä jotain asiaa, yleensä hyviä juttuja tapahtuu.

Itse toimin työssäni usein rajapinnassa, jossa joudun auttamaan lukiolaisia ainevalinnoissaan. Usein kysytty kysymys on, mitä kannattaa valita saadakseen hyvän ammatin. Olen viime aikoina tyytynyt vain vastaamaan, että kannattaa tehdä niitä juttuja ja valita niitä aineita, joista tykkää. Silloin niihin on yleensä valmis investoimaan aikaa, mikä johtaa herkästi oppimiseen. Maailma on nykyään kuitenkin niin monipuolinen ja nopeasti kehittyvä paikka, että se kyllä tulee tarjoamaan mahdollisuuksia. Sitten kun se mahdollisuus tulee vastaan, siihen pitää vain uskaltaa tarttua. Näin Indereskin teki aikanaan.

Inderesin hallituksen uusin jäsen, Hanna Raftell, kirjoitti aihetta sivuten artikkelin LinkedIn:ssä The Innovation Paradox in Europe: Invention vs. Execution. Tekstissään hän korostaa eksekuution tärkeyttä menestyvässä yritystoiminnassa ideoiden rinnalla. ”Because in the end, it’s not the idea that wins — it’s what you do with it.”

Eksekuutiota kehittääkseen, yhtenä viimeisimmistä strategisista viilauksistaan Inderes on päättänyt muuttaa tiloihin, joissa eri työtehtäviä tekevät työntekijät viettävät enemmän aikaa yhdessä. Ehkä tämä johtaa hyviin läppiin, joita aletaan eksekuutata ja jotka johtavat tsägällä johonkin uuteen ja hienoon innovaatioon.

Miten kasvaneessa organisaatiossa näitä läppiä sitten eksekuutataan siten, että ne johtavat hyvään tsägään, voikin olla haastavampi homma. Ehkä kuulemme lisää tästä strategiasta pääomamarkkinapäivänä 27.5. Sanomatalolla. Nähdään siellä!